Meillä oli eilen Prinsessajuhlat. Aiheen juhlaan antoivat neljä pientä prinsessaa ja muutama vähän isompi rinsessa, joiden ikähaitari oli 2½ vuodesta lähelle viittäkymmentä. Tarjolla oli lettuja ja mansikkakakkua sillä seurauksella, että allekirjoittaneen syöminen lähti vähän lapasesta. Tai ei edes niin vähän - osuvampi puhuttelumuoto voisi olla Teidän Kuninkaallinen Leveytenne. Hatarana puolustusyrityksenä kuitenkin todettakoon, että pöydässä oli myös hunajamelonia.
Mutta oli niin ihanaa taas leipoa kakku piiiitkästä aikaa! Mansikkakakku niin kuuluu kesään... Rakastan täytekakkujen tekemistä! Olen aina tykännyt tehdä käsilläni jotakin, ja ennen Kullanmuruja neuloin sukkia ja lapasia niin, että eräänäkin syksynä sormeni kipeytyivät niin, että minulta otettiin verikokeita mahdollisen nivelreuman selvittämiseksi. Kokeissa ei onneksi näkynyt mitään, ja viimein tajusin vaivan olevan suorassa suhteessa siihen, millä vauhdilla pukinkontti täytti sukista ja lapasista.
Viime vuosina nämä tarmokkaat naisenalut ovat pitäneet äidin sen verran kiireisenä, että harvassa ovat olleet ne hetket, jolloin olisi voinut uppoutua neuleisiin tai muihinkaan käsitöihin. Puhumattakaan kaikista niistä katastrofeista, jotka voisivat saada alkunsa sohvapöydälle jätetyistä sukkapuikoista... Niinpä täytekakut ovat olleet minulle se henkireikä - niissä saan toteuttaa itseäni ja tehdä yhden sortin käsitöitä muovaillessani sokerimassasta tai marsipaanista koristeita kakun päälle. Tarkoitus olisi liittää tännekin jotain kuvia tekeleistäni, kunhan vaan saan sen verran aikaiseksi.
Yritän saada taas kiinni liikunnasta. Tänään kävin viimeinkin lenkillä - ensimmäistä kertaa sitten juhannuksen. Eilisistä letuista edelleen turvoksissa ja morkkiksen vallassa sain itseni lopultakin liikkeelle. Miten se voikaan olla niin hankalaa se lähteminen, vaikka olo lenkin jälkeen on aina ihan loistava... Luin joskus jostain, että jos lenkille lähtö tympii, pitäisi luvata itselleen, että ainakin pukee ylle lenkkikamppeet. Että ei edes päätä tehdä mitään muuta. Ja että jos sitten, kun seisoo eteisessä lenkkarit jalassa ja muutenkin vaatetukseltaan valmiina lähtöön, niin jos vielä sittenkin tuntuu siltä, ettei tee mieli lähteä, niin sitten voi hyvällä omalla tunnolla riisua lenkkikamppeet ja palata sohvalle. Niin typerältä kuin se kuullostaakin, kokeilin tätä(kin) joskus, ja toimi yllättävän hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti