Voi hitto... Parin päivän reissu takana, ja muun rentoutumisen ohessa taisi tulla oltua enempi tai vähempi lomalla myös uusista elämäntavoista. Tosin karkkilakko sentään piti myös reissussa! Muuten kyllä tuli vedettyä etenkin hiilareita ihan reippaasti...
Kotiin tultua jääkaapissa odotti yhden sortin painajainen - jättikokoinen fanipalapussi. Olen tehnyt hartaasti töitä päästäkseni heikkoudestani suklaakekseihin, joista fanipalat ovat sieltä haastavimmasta päästä. Kykenen vielä jollakin konstilla sulkemaan ne taka-alalle ajatuksissani niin pitkään, kun pussi pysyy avaamattomana. Pystyn siis jo vastustamaan tarvetta avata pussi - mutta auta armias, jos joku on pussin aukaissut. Silloin kaikki järkevät ajatukset kaikkoavat päässä hyvän matkaa takavasemmalle, ja peli on jo menetetty. Ja kun fanipalat vain kerta kaikkiaan kuuluvat siihen kategoriaan keksejä/muita herkkuja, joita ei mitenkään voi syödä vain yhtä. Ensimmäisen jälkeen on pakko saada lisää.
Näin ollen tämän illan tapahtumien kulku lienee melko pitkälti selvillä, jos tässä vaiheessa mainitsen, että jääkaapissa majaillut pussi oli avattu. ...Kyllä, kyseinen pussi on silminnäkijöiden mukaan havaittu noin tunti sitten keittiön roskiksessa. Todistajalausunnot kertovat myös sen, että eräs epätoivoisen oloinen varsin tukeva naisihminen on nähty tyrkyttämässä pussin sisältöä aviomiehelleen siinä toivossa, että saisi itselleen rikoskumppanin...
Voi itku sentään. No, jotta morkkis ei ihan täysin veisi mennessään, voidaan todeta, että nyt on taas Uutta Elämää häiritsevät tekijät raivattu pois tieltä, ja huomenna projektia voi taas jatkaa "puhtaalta pöydältä"...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti