Liikunnallisempaan arkeen paluu on varovaisesti aloitettu! Eilen käytiin pienellä lenkillä Neiti 4½ veen kanssa, ja tänään työntelin jo aamusta hiki päässä ruohonleikkuria. Tunti meni, ja puolikas pihasta on ajeltu. Kohta on vuorossa toinen puolikas. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan!
Reissusta palatessa olo tuntui turvonneelta kaikkien syötyjen hiilarien jälkeen (joista aika vahva panos oli sillä kotoa löytyneeltä fanipalapussilla....). Kuitenkin ilokseni ja yllätyksekseni huomasin, ettei paino ollutkaan noussut kuin puolisen kiloa, mikä saattaa sekin olla lähinnä nestettä. Eli jotakin rajaa onnistuin kuitenkin pitämään ahmimisessa lomallakin. :)
Joku ratas tuntuu pyörähtäneen tuolla korvien välissä uuteen asentoon. Entinen minä olisi ahminut reissun ajan kuvitellen, että "näitä ei lasketa, kun ollaan lomalla", ja samalla kuvitellut, etteivät ne näy myöskään vaa'an lukemissa, koska "vaakahan jäi kotiin eikä siis ole näkemässä mitä minä täällä syön"...Jep, häikäisevää naisen logiikkaa. Kaiken huipuksi sama mässäilyputki olisi jäänyt päälle, ja jatkunut vähintään muutaman päivän vielä kotonakin - parhaimmassa tapauksessa seuraavaan reissuun, koska "turha kai sitä nyt on pingottaa, kun repsahdan kuitenkin seuraavalla reissulla. Jospa jatkan laihdutusta suosiolla syksyn tullen."
Mutta ei. Nyt jotenkin tiesin jo reissussa, että vaikka siellä herkuttelinkin vähän enemmän, onnistuisin palaamaan kotona taas ruotuun. Ja kas kummaa - niin siinä kävikin. Tuntuu jotenkin uudelta, kummalliselta ja älyttömän hyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti