Kuten jo pariin otteeseen olen todennut, pienempiin mittoihin pyrkiminen on ollut osa elämääni koko aikuisikäni ajan. Välillä onkin pakko pysähtyä peilin eteen tai vaa'an lukemien äärelle miettimään, että mitä hittoa??? Lehdistä lukee tarinoita ihmisistä, joilla on ollut ongelmia painonsa kanssa, ja jotka sitten vain ovat "päättäneet ottaa itseään niskasta kiinni ja pudottaneet kilonsa". Ja sitten elämä jatkuu entistä kevyemmin.
Mutta minäpä olenkin laihduttanut raskausajat poislukien ainakin sellaiset reilut 10 vuotta... Että melko konkari olen näissä hommissa. Lehdistä lukee myös, että hitaasti laihdutetut kilot pysyvät varmemmin poissa, mutta eikö tässä nyt ole jo vähän liioittelun makua...?
Menetelmiä on mahtunut noihin vuosiin hirmuinen määrä, aina painonvartijoiden pointseista sairaaladieettiin. Ensin mainitussa alkoi tökkiä pahemman kerran se hurmoshenkisyys, joka kokouksissa nousi esiin, kun porukalla taputettiin niille, jotka saivat taas yhden uuden tarran korttiinsa palkinnoksi kolmesta irronneesta ihrakilosta. Varmasti se sopii joillekin, mutta minä tunsin palanneeni ekaluokalle ottamaan vastaan aplodeja onnistuneesta lukuläksystä. Sairaaladieetti ja sen epäonnistuminen ei ehkä kaipaa edes perusteluja - jos ihminen oksentaa jo aamulla juotuaan pelkän teen ilman maitoa (jota siinä on oltava) ja mielessä on seuraavaksi se, miten saa lounaalla pinaatin pysymään sisällä, niin ehkä kyse ei ole kovin kestävästä ratkaisusta.
Suvussani on aina ollut havaittavissa pientä ja vähän isompaakin pyöreyttä, ja näinpä ollen minulla on sukulainen, jonka laihdutushistoria ja etenkin siinä menestyminen on hyvin pitkälti samoilla linjoilla omani kanssa. Kun olemme yhdessä, puheenaiheet pyörivät aika lailla juurikin näissä linjoissa. Vuosien varrella olemme keksineet lukemattomia "kampanjoita" pienentyäksemme ja lisätäksemme liikuntaa arjessamme. Kampanjat ovat toimineet vaihtelevasti, joskaan emme tällä hetkellä kumpikaan hätyyttele normaalipainon rajoja. Pitkäaikaisin kampanjamme kannusti liikkumaan tietyn tuntimäärän viikossa sisältäen myös lihaskunto-osuuden. Kun sovitut liikuntamäärät toteutuivat ja paino putosi riittävän monena viikkona, toinen joutui ostamaan palkinnoksi muumimukin. (Tiedän, mitä ajattelette: ja minäkö väitin painonvartijoiden aplodeja lapsellisiksi??? :D)
Minulla muuten on tällä hetkellä reilut parikymmentä muumimukia kaapissa. Ja saman verran kiloja matkaa tavoitepainooni. Ehkä joku sittenkin ontui siinäkin metodissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti