Voi että teki tänään tiukkaa pysyä karkkilakossa... Kullanmurut söivät suklaapatukoita, ja kahdelta jäi syönti kesken, kun ei enää suklaa maistunut. Kehen lie ovat tulleet, enpä usko että koskaan olisin tyytynyt vain puolikkaaseen suklaapatukkaan, jos tarjolla on ollut kokonainen... Mutta jospa muna olisi viisaampi kanaa!
Mutta siis ne puolikkaat patukat. Istuttiin koko perhe autossa, ja perheemme Herrahenkilö oli käymässä pikaisesti kaupassa. Sijoitin jäljelle jääneet houkutukset kojelaudalle odottamaan isiä, ja toivoin, että siippa pitäisi kerrankin kiirettä. Tähän asti olen selvinnyt yllättävänkin helposti eteen tulleista kiusauksista, mutta sietokykyni raja oli kiusallisen lähellä lämpimässä autossa. Tuoksu oli taivaallinen.
Onneksi Herrahenkilö saapui paikalle kreivin aikaan pelastamaan armaansa pulasta. Suklaat menivät parempiin (?) suihin, ja minä säästyin morkkikselta. Eihän nyt pari puolikasta patukkaa oikeasti tunnu vielä missään, mutta tiedän jo kokemuksesta, että se ei siihen jäisi. Nyt on muutenkin vähän turhautunut olo, kun tuntuu, ettei paino putoa millään, syön mielestäni tosi fiksusti. Se liikunta... No, onneksi huomenna lähdetään mummolaan järven rannalle, joten tiedossa jonkinlaista liikuntaa pinnan alla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti