Täällä eräs vaa'an pakoilija ilmoittautuu... Tänä aamuna piti olla punnitus, mutta oltiin mummolassa enkä päässyt vaakaan. Huomenna olisi tarkoitus ottaa lukemat ylös, eikä olo niiden suhteen ole kovinkaan toiveikas. Ennen tätä päivää olen mielestäni tehnyt hyvinkin fiksuja valintoja ruuan suhteen - aterioina lähinnä salaatteja höystettynä esim. kanalla, kinkulla, kalalla tai kananmunalla. Muuten olen syönyt kamalasti hedelmiä (ehkä niitäkin voi sitten syödä liikaa?). Paino ei silti tipu millään.
Tänään lähti syömiset "vähän" lapasesta, viimeistään uintireissulla iäkkään tädin luona, joka suunnilleen hihkui riemusta saadessaan minut ja kullanmurut kylään. Polskimisen päätteeksi pöydässä oli tarjolla tolkuttomat määrät herkkuja, joiden suhteen meidät ohjeistettiin tyyliin "nyt sitten syötte nämä kaikki niin eivät jää minulle kuivumaan". Aina kun yritin viestittää kylläisyyttäni, kuului "ei kun et ole vielä tätäkään maistanut". Ei tuntunut siihen väliin oikein korrektilta vedota pyrkimykseeni hiilihydraattitietoisesta ruokavaliosta... Vaikka en väitä, etteikö ne herkut olisi maistuneetkin, ihan pelkästään herttaisen tädin piikkiin ei tämän päiväistä ahtamista voi valitettavasti pistää! :D
Niinpä nyt sitten odottelen huomisaamun punnitusta jotakuinkin pelonsekaisin tuntein. Pahoin pelkään, että plussalle mennään. Tuo painon jumittaminen on turhauttanut jo jonkin aikaa, jotenkin sitä kuvittelisi että ruokavalioon panostaminen tuottaisi jo tuloksia. Positiivista tässä päivässä oli projektin kannalta se, että lasten polskittua kävin itsekin järvessä juoksemassa, jumppaamassa ja uimassa tunnin verran. Nyt vaan pitää sitä liikuntaa saada lisää mukaan. Tällaisena kaikkia projekteja, listoja ja taulukoita rakastavana ihmisenä taidan taas kertaalleen alkaa suunnitella liikkumiseni etukäteen kalenteriin, edes suurin piirtein. Tein sitä joskus, ja se toimi hyvin. Kun olin etukäteen suunnitellut myös lepopäivät, ei joka päivä ollut syyllinen olo siitä, että pitäisi käydä lenkillä tai jotain.
Niin. Rakastan erilaisia projekteja. Jospa siinä piileekin syy saavutettuihin linjoihini - en malta luopua ihranirrotusprojektistani kaikkien näiden yhteisten vuosien jälkeen... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti