Parin päivän päästä alkaa työt. Olen ollut kotona murusteni kanssa viimeiset viisi vuotta, lukuunottamatta joitakin lyhyitä sijaisuuksia. Ihan hurjalle tuntuu, miten nopeasti aika on mennyt! Vastahan minä sain ensimmäisen pienen syliini... Eikä siitä ole kuin hetki, kun puhalleltiin lääkärin vastaanotolla ja yritettiin sulattaa sitä uutista, jonka ultra oli juuri paljastanut: meille oli tulossa kaksoset.
Nyt ensimmäinen kullanmuru on jo kohta 5-vuotias, ja pikkusiskotkin 2½. Äiti ei tietenkään ole vanhentunut yhtään, korkeintan muutama harmaa hius on viime vuosina saattanut ilmaantua neitokaisten touhuja seuratessa... Kun odotin Neiti-melkein-5-veetä, ajattelin olevani ehkä vuoden verran kotona, ja palaavani sitten töihin, koska minähän tulisin varmasti kaipaamaan aikuisseuraa ihan kamalasti. Mutta kuinkas sitten kävikään. En raaskinutkaan lähteä, sillä viihdyin kotona tosi hyvin. Ymmärsin kyllä myös niitä ystäviä, jotka palasivat töihin jo aiemmin - tämä jos mikä on asia, johon ei ole yhtä oikeaa ratkaisua. Jokainen perhe tekee sen ratkaisun, mikä on paras heidän perheelleen.
Ehdin olla pienen pätkän töissä esikoisen ollessa pieni, kun hän oli mummolla hoidossa. Pikkusiskojen ollessa pieniä en voinut ajatellakaan lähteväni tekemään edes keikkaa. Tai niin ainakin oletan, varma en ole, koska muistikuvia ekasta vuodesta on aika niukanlaisesti... ;) Isosisko oli 2v 2kk kun pikkusiskot asettuivat taloksi, joten hulinaa riitti. Meidän perhe oli kuitenkin niin onnellisessa asemassa, että lähietäisyydellä oli vankka tukiverkosto, joten väsymys ei päässyt ylivoimaiseksi, kun apuvoimia (ja -sylejä ja -käsiä) oli tarjolla.
Töihin lähtö tuntui pitkään tosi kaukaiselta ajatukselta. Ainakin nyt tuntuu, että meidän perheen lapsiluku on täynnä, joten halusin olla kotona pitempään. Vasta viime keväänä alkoi tuntua siltä, että vaihtelu tähän kotiarkeen voisi tehdä hyvää. Nyt parina viimeisenä lomapäivänä tunteet myllertävät haikeudesta jännitykseen ja huoleen siitä, miten poikki sitä alkuun tulee olemaan. Päällimmäisenä kuitenkin on innokas uteliaisuus uutta kohtaan. Kyllä arki varmasti vähitellen rutinoituu kunhan kaikki ehdimme tottua uuteen tilanteeseen.
Aika aikaansa kutakin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti