Voi hitto sentään. Viisi viikkoa olen pakoillut blogiani, ja hyvin pitkälti saman aikaa on laihdutusprojekti mennyt päin seiniä. Ympyrä on sulkeutunut myös siltä osin, että ne pari kolme kiloa, mitä kesällä sain pois, ovat tulleet jotakuinkin sadan gramman tarkkuudella takaisin.
Arki on muuttunut siis melko totaalisesti tässä perheessä minun töihin lähtoni seurauksena. Pyhästi vannoin vielä alkusyksystä, etten unohda projektiani vaan muistan syödä järkevästi ja liikkua riittävästi myös syksyn tullessa. Ja paskat. No, ehkä se perusruoka onkin ollut ihan terveellistä, mutta sitten se napostelu ruoka-aikojen välillä...
Nyt siis taas yritetään päästä takaisin oikeille raiteille. Leipomista en jätä vieläkään, koska kyllä ihminen jotakin terapiaa tarvitsee rentoutuakseen... Ehkä yritän kuitenkin vähän kiinnittää huomiota siihen, mitä leivon ja millaisista aineksista. Eilen tein ihanaa omenapiirakkaa - oikein kuidukasta sellaista - ja viikonlopuksi haaveilen ruisleipäprojektista (josta on aiempaa kokemusta tasan yksi kerta).
Liikunta on jäänyt ihan täysin viime viikoilta lukuunottamatta hyötyliikuntaa. Viimeiset pari viikkoa on mennyt flunssan kourissa, mutta sitä ennen aikaa ei tuntunut löytyvän millään. Tiedetään, se on vain järjestelykysymys, jonka aion ensi töikseni järjestää kuntoon kunhan saan itseni terveeksi.
Tällä blogilla on kummallinen vaikutus. Jo se motivoi, että tänne käy silloin tällöin kirjoittelemassa. Sitä paitsi, nyt minulla on taas uusi motivaation lähde! Jos minulla olisi varaa, palkkaisin itselleni personal trainerin itseäni patistelemaan - niin typerältä kuin se kuullostaakin, luulen, että tarvitsen myös jonkun "ulkopuolisen paineen" pysyä ruodussa. Nyt minulla on sellainen! Se lähti ihan vitsistä tyttöjen illassa, jossa heitin yhdelle rakkaalle ystävälle ehdotuksen "haasteesta", jossa en ole itse onnistunut tähän päivään mennessä. "Ajattele, mikä meriitti se sulle olisi jos saisit minut laihtumaan, kun minä en ole siinä onnistunut 15 vuodessa!" No joo, toki tajuan, että minullakin tulisi olemaan siinä projektissa jonkinlainen rooli, mutta muutaman viinilasin jälkeen tuli ehkä vähän yksinkertaistettua asioita... ;)
Ja mikä minua odottikaan sähköpostissa pari päivää sitten: viesti otsikolla "Uusi elämä: viikko 1"! Ihan mahtava juttu! Yllytyshullu (?) ystävä olikin ottanut haasteen vastaan, ja minä sain heti "kotiläksyjä" liittyen suhtautumiseeni ruokaan. Monenlaista olen minäkin kokeillut, joten antaa tulla vaan! Ihan innoissani taas kerran olen - tänks mai frend! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti