Aloitin sitten sen liikunnan. Nimittäin kolme päivää sitten, ja vasta nyt ei enää satu joka kerta kun vaikkapa kyykistyn. Kuten usein syömisessäkin, myös liikunnassa menen helposti äärimmäisyyksiin. Siis joko lähden pitkälle lenkille, tai en lähde ollenkaan. Tai, kuten viime tiistain tapauksessa, kuukauden liikkumattomuuden jälkeen teen samana iltana ensin vähän kahvakuulaa ja sitten vielä päätän uhoa uhkuen aloittaa kotijumpan, jota KG-lehdessä mainostettiin Hollywood-tähtien suosimaksi. Siispä teen urhoollisesti kaikki ne 300 toistoa, jotka koostuvat punnerruksista, haarahypyistä, askelkyykyistä, kyykkyhypyistä ja ties mistä. Enkä seuraavina päivinä kykene istuutumaan, kyykistymään tai nousemaan portaita irvistämättä. (Onneksi töissä on hissi!)
Kyseinen setti pitäisi tehdä pari kertaa viikossa, ja edistymistä voi seurata mittaamalla kuinka paljon aikaa jumpan läpivienti vaatii. Ehkä jonkunlaisena mittarina voisi toimia myös se, kuinka pian edellisen kerran jälkeen jumpan voi kuvitella tekevänsä uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti