Flunssa alkaa pikkuhiljaa ehkä väistyä, ja toiveissa olisi päästä liikkumaan. Kummallista, miten se aina menee niin, että kun on sairaana tai muuten estynyt lähtemään vaikkapa lenkille, niin silloin sinne olisi kamala hinku. Ja sitten taas kun arki rullaa ihan normaaleissa uomissa, ja lenkille olisi hyvinkin mahdollisuus lähteä, niin tekosyitä alkaa löytyä. Niin kuin esimerkiksi että taidan kuitenkin leipoa pullaa sen ajan, kun pakastimessa on vierasvaraksi vain mustikkapiirakkaa. Tai että kohta tulee kuitenkin jo niin pimeä. Tai voi vaikka alkaa sataa. Tai ehkä on käytävä feisbuukissa katsomassa, onko tutuille sattunut jotakin mullistavaa.
Vähän samaan tyylin huomaan ajattelevani laihduttamisesta ja etenkin laihtumisesta. Näin 10 vuotta jälkikäteen sitä miettii, että miten sitä ei saanut niitä kiloja silloin opiskeluaikana pois, kun asui yksin ja oli kaikki illat vapaita liikkumiseen. Tai silloin kun oli vasta yksi lapsi, jonka kanssa oli helppo käydä pitkillä vaunulenkeillä. No, itse asiassa silloin kyllä sainkin raskauskilot pois, mutta vielä jäi silti ylimääräistä. Tai kun olin monta vuotta kotona lasten kanssa, ja oli helppo lähteä hyvällä omalla tunnolla lenkille illalla kun mies tuli töistä, kun oli päivän touhunnut kullanmurujen kanssa. Nyt töiden jälkeen tuntuu, että ei raaskisi enää lähteä lasten luota lenkille, kun on jo päivän ollut poissa. Ja sitä paitsi on itsekin kamalan väsynyt. Mutta joku ratkaisu siihenkin pitäisi löytää. Sitä odotellessa...
Luikin sitten koko blogin läpi :) Aika samanlaista on sinun meno kuin minun meno. Mutta oikeasti suosittelen erittäin lämpimästi Patrik Borgin kirjaa Rentoa painonhallintaa. Uskoisin että saat uusia ajatuksia ja tulet lähestymään painonpudotusta aika eri kantilta sen jälkeen :) Ei enää kieltäytymisiä tai itsensä pieksämistä. Tsemppiä!
VastaaPoista